Lapin Ruskamatka 21. – 25 .9.2006

Hovikuskimme Jarmon ohjaaman Pohjolan Turistiauton bussiin ensimmäiset lähtijät nousivat kyytiin Kajaanin linja-autoasemalta, sitten Kontiomäen Shelliltä. Hyrynsalmelta ja Suomussalmelta nousivat bussiin viimeiset ryhmän jäsenet.

Ensimmäinen kohde oli Taivalkosken hotelli, jossa katsoimme jatkosotaan liittyvän Kuolemanrata -filmin ja hotellin ravintolassa söimme maittavan lounaan. Tutustuimme Jalavan kauppaan, teimme ostoksia ja jatkoimme matkaa kauniissa aurinkoisessa säässä Posiolle Anu Pentikin kauppaan sekä museoon. Täältä taisi monen kassiin lähteä jo joululahjat, ostajat olivat harkitsevia, humpuukia ei meidänkasseihin lähtenyt.

Kaunista ruskaa katsellessa matka jatkui kohti Ivaloa. Ennen Ivaloa poikkesimme katsomassa näkymiä Kaunispäältä. Yön aikana oli satanut lunta, maa oli valkoinen ja jäinen, taivaalla näkyi jo kaamoksen ajan värit.
Hotelli Ivalossa meitä odotti majoittuminen ja päivällinen. Ruokailun jälkeen olimme matkasta väsyneitä ja valmiita menemään unten maille.

Perjantaina 22.9. meillä oli tutustuminen Paadarin porotilaan. Porojen syöttämisen jälkeen siirryimme Kotakahvilaan, jossa isäntäväki tarjosi meille kampanisukahvit ja esitti meille saamelaisia lauluja ja joikuja. Kiitokseksi lauloimme Kainuun marssin. Porotilan omistajilla oli myös matkamuistokauppa, kassan kilahtelusta päätellen muistoesineitä lähti mukaamme.

Porotilalta matka jatkui Lemmenjoen luontokeskukseen, jossa katsoimme luontofilmin. Aamupäivän sade lakkasi ja lähdimme moottoriveneillä Lemmenjoen risteilylle, edestakainen matka oli 34 km, välillä oli nevoja, joiden kohdat kävelimme maitse. Perillä oli kanjoni, jossa vesi pulppusi koskena ja portaat nousivat jyrkänteen päälle, kaunis ruskainen maisema avautui eteemme. Patikoimme matkan suvantopaikkaan, missä venekuskimme odottivat meitä nokipannukahvin ja eväitten kanssa. Nokipannukahvi maistui hyvälle pitkästä aikaa.

Paluumatkalle saimme kauniin auringon paisteen, jokivarren ruskamaisemat pääsivät loistoonsa. Poikkesimme katsomaan näkymiä Tuulispääntunturilta, ja täällä alkoi lumisota, kilpailimme tarkkuusheittoja lumipalloilla "vanhakin nyt nuortui kuin jne."

Hienon retkipäivän jälkeen hotellin päivällinen maistui hyvälle, ja nukkumatin kutsu kolkutteli jo ovella.

Lauantai-aamuna 23.9. oli puolipilvistä, lähdimme katsomaan Norjan maisemia Sevettijärvi – Näätämö, Pykeija (suomalaisten perustama kylä n.1800-luvulla). Kohteemme oli Pykeijan hautausmaa, ei löytynyt Heikkisiä eikä muitakaan kainuulaisia sukuja. Tapasimme suomea puhuvan vanhan-sedän, hän kertoi meille omaa historiaa sukunsa vaiheilta.

Pykeijan jälkeen oli päivän kohokohta päiväkahvit ja eväitten syöminen, kylmä tuuli häiritsi kahvitaukoamme. Kuvasimme ruskamaisemia ja ajoimme kohti Tana brun -siltaa, joka ylittää Tenojoen, teimme edestakaisen ylityksen, ja matka jatkui kohti Nuorgamia, Suomen pohjoisinta kylää.
Utsjokea lähestyttäessä satoi vettä ja vanhat kirkkotuvat jäivät katsomatta. Ennen Kaamasta satoi lunta, aura-autot olivat jo liikkeellä. Lumisade lakkasi ennen Ivaloa, joten olimme taas sulassa maisemassa, kun tulimme hotelliimme. Päivällinen odotti meitä ja pöydän antimet maistuivat retkipäivän jälkeen.

Jouduimme perumaan sunnuntain Pielpajärven retken liukkaan kelin vuoksi. Lauantai–illan ohjema oli vapaa: itsekukin valitsi illan vieton omien mieltymysten mukaan sauna, tanssi, peti jne. Virkeimmät kokeilivat "monon luistoa".

Sunnuntai-aamuna starttasimme jo aikaisin kohti Ivaloa, ensimmäinen kohde oli Karhunpesäkivi, jonne noustessa portaita kertyi yli 300. Olimme lähellä taivasta, näkymät olivat huikeat. Karhunpesän kahvio tarjosi meille sunnuntain päiväkahvit, matkamuistot, villapaidat ja tossut vaihtoivat omistajaa kassan kilinällä.
Matka jatkui Inariin Ylä-Lapin luontokeskukseen ja Saamelaismuseoon Siidaan. Erinomainen käyntikohde, näyttelyä ja esineitä tutkiessa sai hyvän kuvan saamelaisten elinoloista ennen ja nyt. Kierroksen jälkeen katsoimme filmin Lapin revontulista, sekä Inarijärvestä. Saimme kokea unohtumattoman sunnuntaipäivän. Hotellin päivällinen odotti taas meitä, ja pienen palautepalaverin jälkeen illan ohjelma oli vapaa.

Maanantaina 25.9. oltiin lähtövalmiina jo klo 8.15, muutaman ryhmäkuvan jälkeen bussiin ja kotimatkalle. Kaunis auringonpaiste hehkutti ruskaista maisemaa silmissä. Ennen Rovaniemeä poikkesimme saksalaisten muistokappeliin Norvajärvellä. Ruokailimme Napapiirillä, jätimme hyvästit Hallan Irjalle, ja matka jatkui kohti Kainuuta kauniissa auringonpaisteessa.

Haluan lausua kiitokset kaikille ryhmän jäsenille onnistuneesta matkasta. Reput oli täynnä huumoria ja vitsejäkin pursui sopivasti sieltä taskuista. Oli ilo olla kansanne ruskamatkalla, matkaa työstämme vielä pitkään muistoissamme.

Jarmolle kiitokset palvelualttiudesta ja turvallisesta matkasta.

Kaunista Lapin ruskaa muistellen Eeva
 

 

NettiTieto Oy