SUKUSEURA TUO YHTEEN

Heikkisten perinnepäivä keräsi sukulaisia lähes 400 vuotta suvussa olleelle tilalle.

Heikkisten Sukuseuran Kainuun osasto kokoontui 4. elokuuta Moisiovaaran Seppälässä perinnepäivää viettäen seppien jäljillä.

150 osallistujaa Mikitänjärven rannalla oli pitkäaikaiselle sukuseuran puuhanaiselle Eeva Heikkisellekin iloinen yllätys, joka ylitti ensiarvion 50 osallistujasta reippaasti. Kyllä sukulaisuuden vain jotenkin aistii, ei tarvitse jäätä särkeä välillä, vaan jutellaan ja halataan helposti. Maunonkin olen vasta tavannut, mutta juttelemme kuin vanhat tutut, Eeva kertoo kokemuksistaan.

Uuden puheenjohtajan Mauno Heikkisen sukutausta löytyy kolmensadan vuoden takaa Suomussalmelta.  Minut houkutteli entinen puheenjohtaja Jorma matkaan, Mauno sanoo.

Ikääntyminen saa hakemaan juuria, ja onhan tämä sosiaalinen tapahtuma. Tämä oli nyt niin lähellä kotikylää, että se pakotti tulemaan, ensikertalainen Pertti Heikkinen sanoo.

Serkukset Anja Nilsson Espoosta ja Marja Heikkinen Hyrynsalmelta tapasivat Seppälässä ensi kertaa sitten vuoden -68. Nilsson ei muista tapaamista, mutta serkku on kertonut sen, mitä muistaa. Ihan kuin kotiin olisi tullut, ihan tutulta täällä näytti, kun tuli tänne äidin juurille, Nilsson sanoo. Tuntuu todella hienolta tavata nyt näin aikuisina, Heikkinen lisää.


SEPPIEN SATAVUOTISILLA JÄLJILLÄ

Heikkisten Sukuseuran perinnepäivä valotti suvussa kulkevia takojan taitoja.
 

Vieraita saapumassa Seppälään
Vieraita saapuu Seppälään  

Heikkisten Sukuseuran perinnepäivä Moisiovaaran Seppälässä keskittyi tänä vuonna suvussa kulkeneisiin sepäntaitoihin. Taitojen arvellaan palautuvan jo kantaisän Juho Heikkisen aikoihin. Koska maanviljelijöiden sepäntaitoja ei ole virallisesti merkitty kirkon kirjoihin, tarkkaa ajankohtaa on sepänperinteelle vaikea osoittaa.
Tosiasiaa on, että seppiä on ollut jo asutuksen varhaisesta vaiheesta ja Juhon jälkeläisistä on levinnyt sepän taito ympäri Kainuuta, laajemmallekin, Eeva Heikkinen kertoo. Sukututkimus- ja kirjat ovat vieneet Juho Heikkisen jalanjäljille, jotka Seppälän tilalla alkavat vuodesta 1637.

150 vierasta pääsivät tutustumaan Mikitänjärven rannalla Seppälän tilan historiaan, joka nimensä mukaan on toiminut suvun sepäntaitojen kehtona. Osallistujat jaettiin ryhmiin, joista yksi aloitti tutustumalla edesmenneen puukkomestarin Eetu Heikkisen messutarinoihin, yksi puukontekijöiden ja tilan historiaan ja yksi sepänpajaan.

 

 

 

Eeva Hekkinen kertoo Juhon juurista

Esittelyssä oli sepänpaja vanhoine lietsoineen ja kokemusta höystivät tilan isäntien jälkeläisten tarinat talonväestä. Muistan, että minua pelotti tämä iso lietso poikasena, kun se minusta näytti ruumisarkulta, isoisänsä Hermannin sepänpajaa esitellyt Seppo Heikkinen kertoi. Sepon mukaan isoisä oli kova tekemään työtä, ja antoi lapsenlapsensa seurata työtään vierestä. Yli kellon ympäri pajalla venyneisiin päiviin hän hukutti myös surunsa sodassa kaatuneista pojistaan. Seppo muistaa Seppälän Hemmaksi kutsutun isoisän herättäneen pelonsekaista arvostusta, sillä sepän takomat välineet olivat maatalousyhteiskunnassa kullanarvoisia.

Seppo Heikkinen kertoo Seppälän pajan toiminnasta

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Jarmo Heikkinen esitteli isänsä Eetu Heikkisen kuuluisien puukkosepän taitojen kehityskaaren sekä muisteli pihapiirin historiaa Eetun elämän ajoilta. Kun Eetu alkoi 80-luvulla tehdä puukkoja, hän oli hyvin tietoinen alueen Tommi-puukko perinteestä, Jarmo kertoi. Joku läsnä olleista muisteli Eetun tarttuneen puukon tekoon ensi kerran huomatessaan, että taloudessa oli uupeloa puukoista. Vähitellen Eetu taisi Tommi-puukon useat eri mallit, myös harvinaisemman jääkäripuukon.

Eeva Heikkisen mainitsema Heikkisen suvun ominainen vaatimattomuus ja taustalla pysyttely olivat luonteenomaista myös Eetulle, joka oli tekijä, eikä esiintyjä. Mieheni oli liian ujo hakemaan puukoista saamaansa Maakuntien parhaat- palkintotaulua Helsingistä, joten se tuotiin hänelle sitten Kajaanista. Raukalla oli lehtikuvissa aluksi taulu väärinpäin sylissä, kun esillä olo niin jännitti. Sanoin, että käännähän sentään taulu, Eetun leski Kaarina Heikkinen muisteli hymyssä suin.

Eetu Heikkisen poika Jarmo Heikkinen kertoo Tommi puukon vaiheista


Eetun oli todella vaikea kehua tai myydä omia tuotteitaan, saimme hänet esittelemään puukkojaan ensi kerran Heikkisten Kainuun valtakunnallisessa sukujuhlassa, myös Eeva Heikkinen kertoo. Eetun kanssa kantavana tukivoimana myöhemmin messuja kiertäessä olikin vaimo Kaarina.

 

Alanteen talo

Perinnepäivän ohjelma jatkui kierroksella Mikitänpäässä, jossa isoisänsä mukaan nimetty Juho Jaakonpoika piti tilaa vuodesta 1660 lähtien sekä Romppalassa, joka on ollut Lauri Juhonpojan omistuksessa vuodesta 1680. Reitin varrelle osuivat myös Heikkisten asuttamat Heikkilänvaara ja Nurmelanvaara. Viimeinen kohde oli Kaartilanvaaralla  sijaitseva kulttuurihistoriallinen Alanteen talo, josta siirryttiin Moision koululle kyläyhdistyksen järjestämälle lounaalle.

Alanteen talossa valmistettu ase

Mielenkiintoisen päivän päätteksi Moisiovaaran kylän historiasta kertoi kyläyhdistyksen puheenjohtaja Marja-Leena Heikkinen.


Teksti pohjautuu toimittaja Anniina Keiskanderin (Hyrynsalmi) juttuun Ylä-Kainuussa 4.8.2012.

Kuvat Mauno Heikkinen

NettiTieto Oy